31.7.2012

Suureen salaiseen

elon karuun kallioon

jätän jälkeni.

Että minuakin kai,

joku joskus muistaisi.

©Mette Toikkanen

30.7.2012

Aamuyöllä kai,

meri myrskyisä hurja

sankarinsa sai.

Hukkui kuohuihin kurja,

vajosi pinnan alle.

©Mette Toikkanen

28.7.2012

Syvä pettymys,

ahdistus ihmislajin

aikaansaannoksiin.

Onko huomista meille,

toivoa paremmasta?

©Mette Toikkanen

27.7.2012

Ihmiskuntamme,

Jumalan lapsiako?

Vai perkeleestä?

Surkeat piruparat

vain kuolemaa kylvävät.

©Mette Toikkanen

26.7.2012

Nouseva tuuli

hiukset taivaan tulessa

pustalla laukkaa.

Ratsunsa rohkea tuo

kuningatartaan kantaa.

©Mette Toikkanen

25.7.2012

Aamuyön hyhmä

kanervikossa nukkuu,

suojaa siemenen.

Joen rannalla lepää

jäätynyt leppäkerttu.

©Mette Toikkanen

24.7.2012

Ei aina jaksa.

Joskus vain pudottaisi

kiltteyden kahleet.

Luopuisi luvatusta.

Kynsisi kasvonsa pois.

©Mette Toikkanen

23.7.2012

Kun aika kuluu,

löydänkö sinut vielä

viereltä tästä?

Vai laulatko laulusi

vieraalle sydämelle?

©Mette Toikkanen
 

22.7.2012

Aika on harha

eikä huomista ole,

eilinen poissa.

Jäljellä on vain rakkaus,

sydämen syvä rauha.

©Mette Toikkanen

21.7.2012

Mitä haluat?

Mitä sielusi huutaa,

tuskissaan toivoo?

Riisu narrin naamio,

pudota pukusi pois.

©Mette Toikkanen
 

20.7.2012

Maa on elävä.

Sen suuri sydän sykkii

salaa piilossa.

Kuuntele sieluasi

ja maa laulaa sinulle.

©Mette Toikkanen

19.7.2012

Yhä hämmennyn.

Yhä liikaa kyselen,

utelen vielä.

Ja kuitenkin kaikki se

viisaus on sisälläni.

©Mette Toikkanen

18.7.2012

Mahtavimmatkaan

eivät kieltäni puhu.

Vaikenevat vain.

Kukapa taitaisikaan

sieluni synkän soinnin.

©Mette Toikkanen

17.7.2012

Minun tahtoni,

minun tarpeeni todet,

eivät ne kohtaa.

Ei se mitä haluan

armahda totuudelta.

©Mette Toikkanen

16.7.2012

Kun avaat lukon,

päästät petosi irti.

Otat askeleen.

Ei paluuta takaisin.

Armoa anneta ei.

©Mette Toikkanen

15.7.2012

Laulan lauluni.

Sen siniset sävelet

nostatan ilmaan.

Vaaksan verran vapautta –

sen minä tänään tahdon.

©Mette Toikkanen

14.7.2012

Iltaruskossa

ihoni alla ilo

ilman ikävää.

Oma hiljainen hetki,

oma on rauha rakas.

©Mette Toikkanen

13.7.2012

Kaukana tässä,

vuoristo välillämme,

ajatuksissa.

Kahdeksan peninkulmaa

sydämestä sydämeen.

©Mette Toikkanen

12.7.2012

Ovi raollaan,

sinua varten auki,

että osaisit,

antaa rakkauden kasvaa,

kohottaa korkeuksiinsa.

©Mette Toikkanen

11.7.2012

Mikään ei jatku,

mikään koskaan ikinä.

Mikään ei pysy.

Sekava olotila,

kaiken kaaoksen alku.

©Mette Toikkanen

10.7.2012

Sisäinen synkkyys,

pahin painajaisesi

myrkyttää mielen.

Mikään ei koskaan auta,

silti tähyät tähtiin.

©Mette Toikkanen

9.7.2012

Kuutamon alla

keijut tanssivat hiljaa,

hartaassa työssä.

Kehtojen ylle yössä

kylvävät kuvat kauniit.

©Mette Toikkanen

8.7.2012

Tässä sirpaleet.

Rakasta minua nyt.

Ehjäksi kanna.

Mieli muistoja täynnä –

ihmisen polku kaunis.

©Mette Toikkanen

7.7.2012

Kävelen vasten.

Tervehdin joka kerta.

Ehkä sinäkin

vielä joskus minutkin

huomaat ja hymyilet myös.

©Mette Toikkanen

6.7.2012

Viisainkaan meistä

ei huomisesta tiedä –

saata ennustaa.

Ainoastaan nyt – tässä

voi varmuudella elää.

©Mette Toikkanen

5.7.2012

Marras maan kattaa,

kuolemallaan kuorruttaa,

peittää poveensa.

Pitkä pimeä aika,

ei ikiyö kuitenkaan.

©Mette Toikkanen

4.7.2012

Äärestä ääreen

elämän kaunis jana,

hauras - suojaton.

Yksi hiljainen hetki

ja laivansa lipuu pois.

©Mette Toikkanen

3.7.2012

Sateen tuoksua.

Ilmassa jo aavistus -

hento lupaus,

että aukeaa portit

taivaan kyynelten tulla.

©Mette Toikkanen

2.7.2012

Pohjakosketus.

Allani märkää mutaa -

odottamassa.

Kiroan kaiken kurjan.

Ponnistan ylös pintaan.

©Mette Toikkanen

1.7.2012

Kengässä reikä,

selässä reppu raskas,

eväätkin syöty.

Kompassini on rikki

ja tie umpeenkasvanut.

©Mette Toikkanen