Nousevan Tuulen runoja
Tavurunoutta luonnosta, elämästä, rakkaudesta ♥
lauantai 30. kesäkuuta 2012
30.6.2012
Tyttö tuulispää
rannoilla raukean veen
kaisloja katkoo.
Ruovikosta luulee kai
rauhansa löytävänsä.
©Mette Toikkanen
perjantai 29. kesäkuuta 2012
29.6.2012
Kello tikittää.
Aika on meitä vastaan,
kiiruhtaa kurja.
Hetket lipuvat ohi,
nauravat vielä meille.
©Mette Toikkanen
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
28.6.2012
Umpikujassa,
hulluuden rajamailla,
vailla viisautta.
Huulillasi hyväillen
sulata solmuni pois.
©Mette Toikkanen
27.6.2012
Tässä hetkessä
olen oma itseni
ja olen sinä.
Yhdessä olemme me,
koko universumi.
©Mette Toikkanen
tiistai 26. kesäkuuta 2012
26.6.2012
Taivas kattona,
maa mattona allani
täytyn sinusta.
Ei lupauksia meille,
Vain hetki ennen yötä.
©Mette Toikkanen
maanantai 25. kesäkuuta 2012
25.6.2012
Mihin mureni
raju rakkauden roihu,
väkevä vimma?
Eksyikö elon ilot?
Jäi vain voimaton varsi.
©Mette Toikkanen
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
24.6.2012
Sukelsin kerran
pohjalle asti aivan
ilman happea.
Tapasin inhan itsen,
tuijotin sitä silmiin.
©Mette Toikkanen
lauantai 23. kesäkuuta 2012
23.6.2012
Kun tuuli kääntyy,
pilvet muuttavat suuntaa,
karkaavat kauas.
Yhtä kaukana - poissa,
eilisen raskas taakka.
©Mette Toikkanen
torstai 21. kesäkuuta 2012
22.6.2012
Sateenkaaressa
kaikki maailman värit
taivaalle piirtyy.
Sama elämän säihke
onnellisen katseessa.
©Mette Toikkanen
21.6.2012
Värähtelyä,
kosmista energiaa,
aaltoliikettä.
Paikallaanolon harha
karisee kasvoiltani.
©Mette Toikkanen
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
20.6.2012
Toinen toistansa
hetkisen hipaisevat
matkalla maahan.
Vesi vielä kai tyyni
odottaa ensimmäistään.
©Mette Toikkanen
tiistai 19. kesäkuuta 2012
19.6.2012
Huominen kuiskii
ylihuomisen töistä,
koputtaa selkään.
Kaadan kahvia kuppiin.
Avaan sanomalehden.
©Mette Toikkanen
maanantai 18. kesäkuuta 2012
18.6.2012
Jokapäiväinen
vuoristorata raskas,
myllerrys mielen.
Etäällä harmonia,
tavoittamattomissa.
©Mette Toikkanen
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
17.6.2012
Mistä löytyisi?
Mihin on kirjoitettu,
taottu sanat,
jotka pimeän tullen
nostavat syvyyksistä?
©Mette Toikkanen
lauantai 16. kesäkuuta 2012
16.6.2012
Vahvat kätesi,
turvallinen äänesi
ympärilläni.
Maa martaana allani,
minulla lämmin olla.
©Mette Toikkanen
torstai 14. kesäkuuta 2012
15.6.2012
Metsässä kaksin,
sammal allani pehmyt
hyväilee selkää.
Sinun halusi vahva
purkautuu sisälleni.
©Mette Toikkanen
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
14.6.2012
Hetkittäin hukun,
siroan sirpaleiksi,
muruiksi maahan.
Seuraavaa viimaa varten
poimin palaset taskuun.
©Mette Toikkanen
13.6.2012
Tämä maailma,
tämä universumi
ihmisen olla
Rakasta, elä hyvin
elonkiertosi kaunis.
©Mette Toikkanen
maanantai 11. kesäkuuta 2012
12.6.2012
Myrskyn silmässä,
tuulen kurimuksessa
odotan hiljaa.
Vaikenisit valitus,
itkisit itkusi pois.
©Mette Toikkanen
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
11.6.2012
Kahleet nuo kolkot,
lukot ilman avainta
sydämen sulkee.
Hyhmäiseen huoneeseensa,
odottamaan kevättä.
©Mette Toikkanen
10.6.2012
Hiutale hento,
pakkasen poika paljas,
puhurin prinssi.
Sulaman sun pitävi,
itkeä itsesi pois.
©Mette Toikkanen
lauantai 9. kesäkuuta 2012
9.6.2012
Jospa koskisit,
varovainen hipaisu,
niin antautuisin.
Avaisin sydämeni,
ottaisin sinut vastaan.
©Mette Toikkanen
perjantai 8. kesäkuuta 2012
8.6.2012
Hiljainen hetki,
hädin tuskin hereillä
hämärän syleilyssä.
Sinun äänesi kaunis,
uneni jatkuu vielä.
©Mette Toikkanen
torstai 7. kesäkuuta 2012
7.6.2012
Levoton mieli
arkana kauas katsoo,
tuulessa huokaa.
Missä on satamani,
missä onneni kehto?
©Mette Toikkanen
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
6.6.2012
Suopursun tuoksu,
perhosen lento, hento,
jäniksen juoksu.
Villi vapauden kaipuu,
horteestaan herätetty.
©Mette Toikkanen
tiistai 5. kesäkuuta 2012
5.6.2012
Kevään lopulla,
kun kuu on täysi,
konnat heräävät.
Valtaavat koko lammen,
ei ainoakaan nuku.
©Mette Toikkanen
maanantai 4. kesäkuuta 2012
4.6.2012
Kurkkuärrällään
konnat iki-ihanat
lammella laulaa.
Kaukaisella kivellä
joku prinssiä vartoo.
©Mette Toikkanen
Uudemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)