Vaikka pakenet,
Vaikka yhä uudelleen
vankkurit lastaat.
Menet minne menet, niin
itsesi kanssa olet.
©Mette Toikkanen
Kauan on aikaa,
satoja vuosia kai,
kun kohtasimme.
Yhä tunnemme tutun
yhteyden välillämme.
©Mette Toikkanen
Taas yksi päivä,
yksi turha yritys
olla viisaampi.
Vain sanat vapauttavat
epätoivon ikeestä.
©Mette Toikkanen
Suureen salaiseen
elon karuun kallioon
jätän jälkeni.
Että minuakin kai,
joku joskus muistaisi.
©Mette Toikkanen
Aamuyöllä kai,
meri myrskyisä hurja
sankarinsa sai.
Hukkui kuohuihin kurja,
vajosi pinnan alle.
©Mette Toikkanen
Syvä pettymys,
ahdistus ihmislajin
aikaansaannoksiin.
Onko huomista meille,
toivoa paremmasta?
©Mette Toikkanen
Ihmiskuntamme,
Jumalan lapsiako?
Vai perkeleestä?
Surkeat piruparat
vain kuolemaa kylvävät.
©Mette Toikkanen